Kata
Ja sitten kävi niin, että stressi löi yli, salireeni muuttui maaniseksi ruoanahmimiseksi ja karkinhimo sekoitti systeemin. Pentu tuli taloon ja valvotti ja siinä konkurssissa ei muutama vatsamakkara paljoa painanut. Myös olut maistui - hei, kerran sitä vaan eletään ja jos poskipäät vaan pilkottaa takaapäin niin eihän se ketään haittaa. Mieliala muuttui pirteästä ja iloisesta keikkumaan siellä masennuksen kynnyksellä.

Sitten tuli se eräs kaunis päivä kun ystävä löi mäkikuismaputelin nassuun ja määräsi päiväannokseksi kolme tablettia päivässä. Pikkuhiljaa on möngitty taas ylöspäin, yleinen mieliala on parempi ja jaksamistakin alkaa löytyä, vaikka on vieläkin päiviä että tekee tiukkaa. Mutta se liikunta ja se yleinen fiilistely ja hyvin syöminen, missä se on? Nyt ollaan taas samassa tilanteessa kuin viime tammikuussa - läskinä ja möllöttävänä.

Mutta olen minä nyt jotain tehnytin - joogannut ja käynyt kävelemässä. Ruokavaliosta on taas tippunut ylimääräiset tuopit, sipsit ja karkit pois ja olo on parempi (ja ainakin yhdet farkut mahtuvat päälle). Tie on vain ylöspäin, jälleen kerran.
Tigru
Meidän perheen kesä meni ihan yhtä loistavasti kuin meidän perheen kevätkin (eli ihan päin p*rsettä). Oltiin reissussa yhteensä 6 viikkoa. Ensin Riikassa jossa olin päättäny olla paljoa miettimättä syömisiä, sitten kaverilla yötä (sama homma) ja sitten miehen sukulaisissa/mökillä. Sukulaisiin ja mökkeilyyn siirtyessä piti ottaa ryhtiliike, mutta mieheltä kuoli isä ja mun syömiset oli hyvin pitkälti sen varassa mitä muutkin söivät. Tuntui kovin pikkumaiselta alkaa nurkua kaloreista ja kasviksista siinä vaiheessa kun toisilla on suruaika...

Tulos: kevään saavutukset sabotoitu.

Viimeiset pari viikkoa olin omillani siellä ja aloitin ryhtiliikkeen sekä syömisten että liikkumisen suhteen. Ja nyt kotiin palattua olen kiltisti liittynyt Kiloklubiin vaikka olenkin vannonut että en ala ikinä laskea kaloreita (äiti on meinannut tehdä mut hulluksi vuosikaudet laskemalla sekä omat että muiden kalorit). Mies on myös asettanut tavoitteen itselleen joten sikäli on helpompaa kun molemmat ovat tässä mukana eikä tarvitse yksin miettiä syömisiä ja katsoa vierestä kun toinen syö mitä vaan. Tosin miehiseen tyyliin se on tietysti vetänyt ihan överiksi ja syö nyt 1200 kcal päivässä (ja jäkättää mulle ihan kaikista mun syömisistä)... Mulla tahtoo päätä särkeä 1500 kcal päivässä :-/ Kauhean tiukka ja tarkka en ole ollu vaan kcal on vaihdelleet 1500-1700 kcal välillä arkena ja lisäksi olen pitänyt nyt pari suunniteltua vapaanpaa päivää (jolloin olen syöny about sen mitä kiloklubin mukaan pitäisikin eli esim eilen vedin kaikki pallot punaiselle ja punaviinin lipittelyn + juustonaksujen syönnin jälkeen kilpklubi sanoi kalorimääräksi 2177 kcal. Ihan sillä ajatuksella että parin viikon tiukemman kuurin jälkeen totesin että mulla palaa käämi jos en ikinä saa syödä mitä haluan ja vanhasta kokemuksesta tiedän mitä sitten tapahtuu...

Hiukan hankalaa on sikäli että mä haluaisin syödä samaan aikaan suht käsittelemättömiä ruokia ja esim turkkilainen jogurtti on musta miljoonasti paremman makuista kuin rasvaton keinotekoisesti makeutettu jota mies syö, mutta jos syön sitä turkkilaista jogua niin mun on NÄLKÄ joten en oikein tiedä mitä tän kanssa tekis. Kahvin suhteen olen vaihtanu makeutukseksi hunajan ja juon edelleen kuohukermaa mutta juon sitten kahvia vastaavasti vähemmän.

Liikkumisien kanssa olen koittanu kans petrata ja flowjoogakin on taas kesätauon jälkeen alkanu tosin viimeisen viikon oon ollu enempi ja vähempi kipeänä joten liikuttuakin on tullu vähän varovaisemmin. Toivottavasti ensi viikolla oisin jo kunnossa niin että pääsisin sekä salille että flow:hun.

Omasta mielestäni oon siis ottanu hirveän reippaasti ryhtiliikkeen, mutta painon pirulainen on junnaillu ny jo reippaan viikon samassa. Ärsyttävää, mutta koitan puhua itselleni että kyllä se siitä taas kääntyy laskuun kun vaan jaksan sinnikkäästi jatkaa. Välillä jopa uskon siihen.

- Saana

ps. Sorry! En jaksa kaivella kuvia tähän nyt! Pakko koittaa tehdä sairastamisen aikana kertyneitä rästihommia, mutta mä halusin myös päivittää tämän,,,
SatuO
Täysin perssiilleen mennyt BodyCampin lady power puolivuotinen alkaa olla lopuillaan.
Vielä kuukausi aikaa rypistää ja BodyCamp löikin tiskiin mielenkiintoisen haasteen. Me nimittäin saadaan kaikki keksiä oma haasteemme, oli se sitten karkkilakko, liikunnallinen juttu tai ihan joku muu..
Haaste alkaa tänään ja päättyy 15.9

Minä haastoin itseni saamaan pyörän mittariin 500km. Heinäkuun ja elokuun alun aikana mittariin on kertynyt 170km, joten 330km pitäisi neljässä viikossa vielä polkaista.
Lisähaasteeksi laitoin -4kg, koska tässä nyt kesän aikana on tullut taas syötyä miten sattuu ja kilojakin on kertynyt.

Työmatkapyöräilyä kertyy mulla päivittäin n.10km, mutta vaikka ahkerasti säätä uhmaten polkisin, niin kyllä siihen silti jää vapaa-ajallekkin poljettavaa. :)

Päivittelen tänne haasteen etenemistä ja kilometrien kertymistä tässä kuukauden aikana.
Inna
Edellisen tekstin jälkeen tilanne parani hetkellisesti, pääsin salille, aloitin pikajuoksutreenit yhdessä muutaman muun koiraseurakaverin kanssa, söin edelleen sokruu ihan liikaa, mutta myös hyvää ruokaa. Käytiin Ilon kanssa kisaamassa pari kertaa ja se hienoa oli!

Mutta sitten. Kaksi viikkoa sitten tiistai-iltana mulla alkoi iltapalan jälkeen koskea aika voimakkaasti vatsaan. Ajattelin, että joku normaali vatsavaiva, ja yritin mennä nukkumaan. Vaan kun neljän tunnin valveuneilun ja ihan suoraan valvomisen jälkeen olo oli vain hirveämpi, päätin soittaa päivystykseen. Kipuilu oli erilaista kuin normaalisti ja tuntui ylempänä vatsassa. Yhteispäivystyksessä hoitaja oli sitä mieltä, että ummetusta se on ja ohjeisti juomaan paljon vettä. Pari tuntia valvoin hörpiskellen ja kuumaa vesipulloa mahani päällä kieritellen, sain käytyä vessassakin sitten lopulta, ja menin takaisin sänkyyn. Sain nukutuksi kai noin kymmeneen. Mies oli yöllä herännyt, koska kipu oli sen verran kova, että pyörin ja vaikeroin sängyssä ennen päivystykseen soittoa, joten hän kysyi mun herättyäni onko kipu mennyt pois. Sanoin ensin, että on, mutta minuutin kuluttua tajusin, että se on ja on kovempi kuin illalla. Long story short, lähdettiin terveysasemalle, missä hoitajan kautta lääkärille ja appendisiittiepäilynä sairaalaan päivystykseen. Sain päivystyksessä paaripaikan ja heti kipulääkettä suoneen (olo oli todella, todella, todella kipeä sinne mennessä), joka alkoikin vaikuttaa pian. Mua kärrättiin gynelläkin, koska umppariepäily ei ollut lopulta kovinkaan selkeä. Gynellä ei löytynyt mitään (eikä pissanäytteistä), ja iltaa kohden mulla lähtikin sitten CRP nousuun, joten päivystävä kirurgi laittoi sitten osastolle yöksi. Aamulla tuli sitten kirurgi tarkastamaan tilanteen ja antamaan leikkauspäätökseen. Mut päätettiin vahvana epäilynä leikata (CRP oli noussut ja palpoidessa oli umpparin kohdalta edelleen hyvin arka, vaikka muuten olinkin kivuton). Ensin vielä sanottiin, että avoleikkauksena, mutta anestesiahoitaja onneksi heti kun mut leikkaussaliin vietiin, sanoi, että tähystysvehkeet on tuotu, joten sillä mennään. Sehän lyhentää toipumisajan puoleen, jos leikataan tähystyksellä vs. avoleikkaus, jos kaikki menee hyvin.

Leikkaus meni hyvin, mulla oli kuin olikin se umpisuolentulehdus, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta nyt oon ollu kaksi viikkoa taas täysin sedentary, ensin ti-ilta-su-aamu täysin vaakatasopotilaana ja senkin jälkeen rasituksen raja on ollut, ettei mitään kiloa raskaampaa saa nostaa. Enkä saa juostakaan vielä tällä viikolla (enkä tietenkään käydä puntilla). Ja tottakai olen säälinyt itseäni, kun jouduin leikattavaksi ja oon komentanu avomiestä tuomaan herkkuja mulle. Pikkuhiljaa varmaan alkaa tästä helpottaa, ja kävin jo tänä aamuna koirien kans reippaan (mutta lyhyen) aamukävelyn, ja yritän jatkaa tätä joka arkipäivä. Normaalisti meidän aamulenkki on siis koirien perässä raahustamista kun he haistelee kaiken, KAIKEN! Ja ruokiinkin vois hieman yrittää kiinnittää huomiota, erityisesti karkkipäivä saisi olla vain kerran viikossa.

Mulla on siis toipuminen mennyt tosi hyvin, mitä nyt yksi noista kolmesta tähystyshaavasta on nyt vähän vihoitellut kun sen alle on ilmeisesti kerääntynyt vähän tavallista enemmän kudosnestettä ja sitä välillä vinoja vatsalihaksia erheyksessä käyttäessä vihlaisee. Mutta uskoisin, että ensi viikon alusta pääsen taas puntille. :)

Tsemppiä kaikille, yritetäänhän taas aktivoitua kirjoittamaan! Mukava oli Nannan päivitys lukea. :) Ja Saila on reipas ollu!
Nanna
Long time no see!
Meillä menee hyvin. Vauva-arki on tasaantunut (pikkuherra on nyt 4,5kk) ja alkustressi hävinnyt pikkuhiljaa. Mulla on myös pysynyt liikuntamotivaatio hyvin yllä ja oon käynyt joka aamu lenkillä. Välillä aamuisin saa kyllä repiä itteni liikenteeseen (etenkin jos unisaldo edellisestä yöstä on vaan pari tuntia..), mutta ajatus aamulenkin jälkeisestä euforiasta saa mut liikenteeseen. Sekä ajatus vaunuihin lenkin aikana helposti nukahtavasta vauvasta. :-D

Oon lopettanut myös tossa kuukausi sitten Batteryn juonnin. Mä oon litkinyt sitä sokerilitkua varmaan 7-8 vuotta useita tölkkejä viikossa. Vaihdoin sen sokerittomaan RedBulliin sekä kahviin (ilman sokeria!). Mulla rupes menemään toi sokerihimo ihan yli. Saatoin yöllä lähteä huoltsikalta hakemaan suklaata tai vetää kaapista kaakaojauhoa, kun himo iski. Nyt oon onneks vierottautunut siitä pikkuhiljaa.

Eipä siinä, kyllä sitä pitää herkutella. Oon nyt pitänyt kerran viikossa ns. herkuttelupäivän, jollon saatan vetää pizzaa ym. hyvällä omatunnolla. Välillä saattanut jäädä herkuttelupäivä välistäkin, kun ei oo "tehnyt mieli" mitään hyvää. :-)

Salille en edelleenkään pääse kovin helposti lähtemään. Haluaisin niin juosta siellä joka päivä, mutta mies tekee pitkää yövuoroa edelleen niin en mielelläni vauvaa hänelle jätä. Kerran tai pari viikossa vauvan mummit ryöstää vauvan multa ja pääsen salille silloin. :-D Treenaan kuitenkin ahkerasti kotona, 4-5 kertaa viikossa. Vauvan kanssa lattialla makoillen saan hyvin tehtyä keskivartalon treeniä ja samalla seurustelua hänen kanssaan. Punnerran "vauvan päällä" ja se hihittelee mulle. Kyykkyjä sekä hauiskääntöä vauva sylissä. Ja niin edelleen. Monet äidit valittaa, ettei ole aikaa treenaamiseen. Se on vaan asennekysymys saada vauvan kanssa oleminen ja treenaus yhteen!

Tässä hyvä video vatsatreeniin kotona.

Aamupala. Joskus maitorahkan tilalla on ProFeel-rahka
sekä yleensä kylkeen joku hedelmä.

Vauva on ruvennut maistelemaan ruokia ja mä oon rakastunut näihin..
Välipalaksi oikein hyviä :-D

Mömmöt. CLA on osoittautunut oikeen tehokkaaksi, suosittelen!

"Edistyskuvaa". Mä kun lähdin nyt tälle mahakuva-linjalle niin tässä nyt maha
 n. 1kk treenauksen jälkeen ja 4,5kk synnytyksestä.

Aamulenkin jälkeen mun treenikaveri on untenmailla. :-)

Saila
Eilen reippailin hakemaan tämänpäiväisen aamuvuoron avaimet, Otaniemi-Haukilahti pyörällä ja vähän merenrantaa pitkin takaisin. 11 kilometriä ja huomaa kyllä, etten ole hetkeen ajellut muualle kuin koululle syömään.. :P Ylämäet oli pahoja, ja mä en ehkä osaa vielä käyttää mun uskollisen "toi näyttää siltä et sä meet sairaan nopeesti" -pyörän vaihteita, kun pieninkin vaihde oli sellainen, ettei loivaa mäkeä päässyt ylös kuin työn ja tuskan kanssa. Tasaiset pätkät Länsiväylän varrella oli kivoja kun pääsi helposti kovaa! Vielä ei ole reidetkään kipeät, mutta odotellaan vaan huomista.

Tekisi mieli hurauttaa Leppävaaraan palauttamaan pulloja, mutta taidan kuitenkin valita tuon lähi-Alepan. Koiran kanssa olen yrittänyt taas pidentää kävelylenkkejä, kuumuus on tehnyt mut tosi laiskaksi ja puolen tunnin lenkit ovat tuntuneet pitkiltä. Äsken köpöteltiin tunnin verran, ja nyt väsyttää..

Sunnuntaina olikin oikea triathlon :P Käytiin ensin hakkaamassa palloa kahden kaverin kanssa - ah, hellepäivä, hiekkakenttä ja pesäpallo! Tykkään! Reilun tunnin hikoilun jälkeen lähdimme käymään meressä uimareissulla. Oli ällöttävää, kun vedessä oli jotain ihme höytyviä ja kasvustoa ja ties mitä yökköä, ja vesikin oli kylmää. Illalla pyöräilin hakemaan jätskiä Pohjois-Tapiolasta, eikä edes tullut paha mieli jätskiövereistä.

 Harmillisesti kaikki kesäpesikset ovat olleet mulle sopimattomina aikoina tai silloin kun olen mahdollisimman laiskalla tuulella, mutta on se pallon mäiskiminen vaan kivaa! Heittokäden sain kyllä kipeäksi, kun piti kiskoa kaukaa takakentältä palloa kotipesään, eikä koiran remmissä vetäminen ja rempominen auta asiaa yhtään. Tänään olisi yksi kesäpesiskerta, mutta en uskalla tuon kipeän käden kanssa mennä, täytyy vain toivoa että on torstaiksi jo paremmassa kunnossa.
Saila
Päivitelläänpäs pitkästä aikaa tätäkin blogia.

Hävettävän huonosti olen pitänyt aamulenkkitraditiota yllä. Heti muuton jälkeen koko homma lössähti, ja tänään oli ensimmäinen hölkkälenkki sitten kesäkuun, ja ensimmäinen vetolenkki sitten tammikuun. Otettiin siis kaveri mukaan ja lähdettiin lenkkeilemään "keskuspuistoon".

Hurtta lähti heti kunnon vetoon ja piti ihan loppumatkaa lukuunottamatta liinan tosi hienosti kireällä. Oikein yllätyin siitä, kuinka hyvin se jaksoi vetää, vaikka raahustimme suht hidasta vauhtia (kaveri pysyi mukana reippaalla kävelyllä). Ja kyllä vaan koira on tosi hyvä apu, askel oli kevyt eikä tuntunut lenkki missään. Muistin myös venytellä kotona. :D

Ruokailut ovat olleet ihan retuperällä, etenkin kroonisesta rahapulasta johtuen. Olen sitten syönyt makaronia ketsupilla, makaronia juustolla ja joku satunnainen lihapala pakkasesta on joskus saattanut eksyä mukaan. No joo, on ollut myös parempia päiviä, ja nyt kaapissa on ihan oikeaakin ruokaa - jonkun pitäisi vain jaksaa laittaa sitä. Ja koulussa on tullut päivisin syötyä ihan fiksusti :) Silti alkukeväästä alkanut hieno edistys senttien kiristämisellä on tyssännyt kokonaan, mutta eiköhän tämä taas tästä. Ensi viikolla jatkan aamuhölkkäilyä, tai edes iltahölkkäilyä ainakin kolmena päivänä viikossa!
Inna
Olen yrittänyt aloittaa tämän postauksen monta kertaa. Hahmotellut erilaisia lauseita, jotka jotenkin summaisivat viimeisen kuukauden. Yrittänyt saada syntini tunnustettua.
Totuus on se, että olen viimeiset neljä viikkoa möyrinyt itseinhon vallassa, ensimmäiset kaksi viikkoa kieltäen totuuden ja viimeiset kaksi aktiivisesti päivittäin itseäni ällöten. Carb Nite -dieetin kaksi viimeistä viikkoa söin enemmän hiilaria kuin olisi saanut. Vähän siellä, vähän tuolla... Sen verran, että hiilarigrammat ylittyivät todennäköisesti suurimpana osana päivistä. Söin mm. suklaakastiketta pelkältään sillä aikaa kun avomies oli töissä tai nukkumassa. Ja uskottelin itselleni, että kyllä yhden tai kaksi teelusikallista voi syödä. Ja saatoin syödä viisi. Näin tietenkään carb nite ei toimi niin kuin pitäisi, vaan jos söin sitten yhtenä päivänä 250-300 grammaa puhdasta sokeria, en todellakaan hikoillut ylimääräisiä pihalle, vaan se kerääntyi rasvaksi rasvasoluihin, niin kuin normaalisti käy.

Minulta poistettiin luomi selästä 3.6. Tällöin sain kymmenen päivää liikuntakieltoa. Ei kuntosalia. Mieluiten ei hikoilua. Seuraavana päivänä käytiin InBodyssa, ja tulokset eivät olleet lainkaan sitä mitä olisin halunnut. Lyhyesti: painoa oli 200 grammaa vähemmän kuin dieetin alussa. Läskiä oli 200 grammaa vähemmän kuin edellisessä InBodyssa. Lihasta oli vaivaiset 300 grammaa enemmän. InBody EI ole luotettava kehonkoostumusmittari, ei edes samalla ihmisellä, ei samalla laitteella, ei samaan aikaan päivästä otettuna. Silti olo oli ihan surkea, tosi surkea. Maanantaihan meillä oli viimeinen carb nite. Tiistai meni iltaan asti sievästi syömisten kanssa, mutta kotimatkalla töistä ostin jäätelön ja sitten kotona syötiin jotain kakkaa kai myös. Keskiviikko meni myös hiilaroidessa. Taisin käydä Raxissa... Söin gluteenitonta pitsaa ja tosi paljon jätskiä. Tai sitten se oli perjantai, en muista. Joka tapauksessa. Keskiviikkona olin myös kisatalkoissa ja söin siellä karamellia. Torstaina minulla olisi ollut itselläin kisat, mutta aloitin päiväni astumalla lasinsiruun, saamalla tikkejä ja lisää liikuntakieltoa, ainakin viikoksi. Olin niin helkatin pettynyt ja masentunut ja vittuuntunut, etten taaskaan päässyt kisaamaan, että lohtusyömiseksihän se meni. Viimein sain muutaman päivän, kai neljä, päivää pidettyä hiilarit matalalla. Mutta nyt tämä on taas ryöstäytynyt käsistä.

Tikit kantapään haavasta ja selästä poistettiin samana päivänä, viime torstaina. Selkä on kunnossa ja sen haava on parantunut oikein hyvin, mutta en voi vieläkään laittaa painoani kantapäälle. Olen onneksi voinut pyöräillä. Toissapäivänä kävin salillakin tekemässä vähän yläkroppaa. Tarve liikkua on alkanut käydä ylivoimaiseksi, ja hyvä niin. Tänään kuitenkin vettä tuli kaatamalla, enkä halunnut lähteä sateeseen polkemaan. Olin kuitenkin päättänyt aamun aikana tehdä jotakin aerobista, joten päätin pitää discobileet kotona. Joskus aiemmin ruukasin tanssia paljonkin kotona yksinäni, se on kovin terapeuttista ja lisäksi aika tehokasta aerobista liikuntaa. Kuuntelin Kat Delunaa, Nelly Furtadoa, Mando Diaoa, niin edelleen. Oikein sydämeni kyllyydestä. Tuli hiki ja hengästyin. Endorfiinit. :) Kunnes neljänkymmenen minuutin kuluttua minun oli pakko lopettaa, koska en voinut enää astua oikealla jalallani ollenkaan. Olin hankkinut päkiääni ison ison ja kipeän rakon. Samaan jalkaan, jossa on kantapäässä se haava.
En ole voinut kävellä ollenkaan. En varmaan voi huomennakaan kävellä ollenkaan. En voi pyöräillä, en todellakaan voi käydä salilla, en voi edes punnertaa tai lankuttaa, koska varpaiden tukeminen lattiaan punnerrusasennossa venyttää liikaa päkiän ihoa.


Ja mitä tästä seuraa? Lisää syömistä, lisää sokeria. Lisää itseinhoa. Minä alan olla tosi kyllästynyt inhoamaan itseäni. Kukaan muu ei minun puoliani pidä kuin minä. Joten. Minä alan nyt selata motivaatiokuvia. Ja miettiä, mitä oikeasti haluan. Sori Tiia, ei onnistumisia tähän postaukseen, palataan niihin kun en ole enää yksijalkainen.







Oli pakko lisätä vielä tämä:



SatuO
Pitkästä aikaa kuulumisia täältäkin.
Polvi leikattiin 3vkoa sitten ja toipuminen on hyvässä vauhdissa ja pian taas pääsee fillaroimaan ja salille.

BodyCampilta tuli uusi ohjelma. Paketti on nimeltään Get Fit, joka sisältää 1950kcal ruokavalion ja yksijakoisen saliohjelman, joka olisi tarkoitus toteuttaa 2-3 kertaa viikossa.
Ensimmäinen paketti, fitness pro oli mulle jo alkujaan liian vaativa ja vielä toi polvikin tuuskana, niin se jäi hyvin pitkälle kokonaan toteuttamatta.
Tälläinen kaventumiseen ja pieneen painonpudotukseen tähtäävä setti on enemmän mun heiniä.

Ohjelma ei sisällä suuren suuresti lisäravinteita, ainoastaan cla ja jotakin fat burnereita. (vaikuttaa tai ei, niin enköhän mä ne siinä ruokavalion ohella napsi..)

Saliohjelma on simppeli, ainoa jaloille tarkoitettu liike on prässi, jota toivottavasti pääsee kans pian kokeilemaan, loput on keski- ja yläkroppaa.. "Hauist ja penkkii" siis. :D

Tilipäivään menee tuon starttaaminen, silloin haen sit kerralla viikon ruuat valmiiksi ja niissä pysytään.
Keksin jo grillikaudellekkin, et mä voin grillaajaisiin tehdä jättikipon salaattia ja vääntää sallitusta jauhelihasta simppeleitä pihvejä ja näin skipata makkaran.

Nyt siis niskasta kiinni ja potku persauksille ja eroon tuosta vararenkaasta..
Ihanaa viikonloppua kaikille. <3
Tunnisteet: , 3 kommenttia | edit post
Saila
Okei, en päässyt kovin pitkälle vatsalihashaasteessa. Mulle tuli joku kuolema-räkätautiflunssa, joka on tällä viikolla alkanut helpottaa. Olen siis vain kävellyt koiran kanssa, just äsken tulin ekalta hölkkälenkiltä flunssan jälkeen ja hyvältä tuntuu! Saman 2,6km hölköttelin kuin viimeksi, raikkaassa kesäsateessa. :) Kivaa kun ei tule kuuma, vaikka toki aurinkoakin olisi ihana nähdä.

Ostin uudet housut, ne ovat ehkä vähän naftit, mutta olen käynyt tänään leffassa eli aika turvoksissa leffakarkkien jäljiltä. Joo, herkuttelu on taas mennyt vähän överiksi, sillä mulla on paha tapa palkita itseni kaikesta hyvästä ruualla.. Kai se on jonkinlainen lievä syömishäiriö tämäkin. :P Olkoot nuo pöksyt nyt motivaatiohousuina, ja onhan mulla myös se yksi motivaatiomekko olemassa.. Marraskuussa pitäisi mahtua siihen. Joten tästä eteenpäin herkut jäävät kauppaan!

Motivaatiota nostaa myös huimasti muutto ja se, että uudessa asuinpaikassa on monta lenkkikaveria :) Ja toki Unisport naapurissa. Aika helpoksi on kohta tämän tytön liikkuminen tehty!